Runoarvostelu

Kristian Blomberg
Puhekuplia
Poesia 2009


Kristian Blombergin Puhekuplia kokoelma on jaettu kahdeksaan eri osastoon ja se on melkoinen pläjäys kaikkea; merkit, kuvat ja erilaiset tekstit sarjakuvan muodossa tekevät teoksesta mielenkiintoisen, mutta jokseenkin vähän vaikea lukuisen. Runoilija on leikitellyt tekstillä ja kuvilla ja se näkyy monista eri fonteista ja asetteluista. Eräs runo on esimerkiksi kuvattu kokonaan sarjakuvan muodossa ja kaikki tämä tekee teoksesta hyvin omalaatuisen ja yllätyksellisen lukea.


Runot olivat irtonaisia ja itse en löytynyt niille tiettyä yhteyttä. Tuntui kuin lukisi yksittäisiä runoja toisensa perään. Joissakin runoissa oli havaittavissa soinnillisuutta, kuten runossa Yö, jota on monissa arvosteluissa pidetty teoksen kauneimpana ja onnistuneimpana runona. Riimittely jäi runoissa vähän vähemmälle, mutta teosta ei voi tyylillisesti nimittää pelkästään proosaksi.


Blomberg kuvaa kokoelmassaan enimmäkseen ihmisyyttä ja jollakin tavalla myös seksuaalisuus pomppaa rivien välistä esiin, kuten runossa Paperinukke: 
"tiedät miten hyvältä rakastavasta ja rakastetusta tuntuu olla ihminen maailmassa
ja miten pahalta kun huohottavat kämmenet puristelevat tukea makkaratiskin reunasta 
vai haluaisitko että tuollainen etusormi näpelöisi sulkijalihastasi yhdynnän aikana"
Kokoelman yllättävin kohta oli varmaankin sivun kokoinen kuva naisen genitaalialueesta, joka yhtäkkiä pompahti odottamatta silmille. Teos on kuin onkin siis melko yllätyksellinen.


Runoilija on onnistunut tekemään kokoelman, joka varmasti jakaa mielipiteitä suuntaan jos toiseen. Se on melko vaikealukuinen eikä varmastikaan sovi kaikille, mutta ne, jotka ymmärtävät moisen runouden päälle, saavat varmasti kiittää Blombergiä hauskasta ja monipuolisesta lukukokemuksesta.